lauantai 15. lokakuuta 2016

Lokakuun kevyimmät kirjat (fyysisesti ja sisällöltään)

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
Otava 2013
174s.
Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
Pakko myöntää, Riikka Pulkkisen vakavammat teokset eivät ole tuttuja. Nimi on kuitenkin jäänyt mieleen kytemään ja alennusmyynnistä löytyi Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän. Iiris Lempivaara on Riikka Pulkkiselta hieman erilainen aluevaltaus, komediaa.

Kirjan kuviot ovat sitä tyypillistä chick litiä. Iiris on 28-vuotias koulupsykologi ja hän odottaa vihdoin Aleksin jo kosivan, seitsemän yhteistä vuotta takana. Aleksi ei kosi, vaan kertoo ettei rakastakaan – ei ehkä koskaan rakastanut. Seuraa nettideittailua, exän vakoilua, ystävään tukeutumista, korkokenkiä ja shoppailua.

Kirjan syövereissä aistin vahvaa parodiaa monesta asiasta. Genrelle tyypillisesti henkilöt jäävät hyvin ohuiksi, mutta ei näiltä syvällisempää osaa edes kaivata. Ennalta-arvattava ja kliseinen Iiris Lempivaara on, mutta se ei tullut yllätyksenä, enkä pidä sitä huonona, sillä se kuuluu oleellisesti chick litiin. Vaikkei Iiris Lempivaara tarjoa mitään uutta, se turvaa kuitenkin viihdyttävän lyhyen, nopeasti ohi olevan lukupakkauksen.


Suomalaisena chick-litinä tämä ilahduttaa laadullisesti. Kieli on kivasti soljuvaa ja elävää, hauskaa. Juuri sellaista, kuin mitä odotin saavani kun kirjaan tartuin. Kokemukseni suomalaisen hömppäkirjallisuuden parissa eivät oikein ole onnistunut vakuuttamaan. Riikka Pulkkinen todisti, että kyllä tällaista kevyttä kirjallisuutta voi suomalainenkin osata kirjoittaa.

♥♥♥
Tiia


Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä
Atena 2016
200s.
e-kirja
Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä
Törmäsin kirjaan Bookbeatissa ja kuvaus herätti mielenkiinnon, vaikka kevyt viihdekirjallisuus ei itselle ominta genreä olekaan.

Kirja kertoo melko vaiheikkaasti sinkkuelämän hyvistä ja huonoista puolista. Vapaana ollessaan voi tehdä mitä huvittaa, mutta yhden illan säätöjen perään ei ole kiva jäädä ruikuttamaan. Ikävää on myös, kun paljastuu, että mies johon on palavasti ihastunut, onkin homo.

En osannut odottaa kirjalta oikein mitään, mutta se paljastui ihan viihdyttäväksi ja tuli luettua melko nopeasti. Joissain kohdissa tuli naurettua Rönkkösen huumorille jopa ääneen, joka on melko harvinaista minulle kirjoja lukiessa. Kirjan aihe kantoi mukavasti alusta loppuun, eikä kerennyt alkaa puuduttaa. Voisi sanoa, että kirja oli tuollaisenaan juuri sopivan pituinen.

Kokonaisuutena ihan mukava hömppävälipala, omassa genressään oikein toimiva. Voisin lukea Rönkköstä tämän teoksen perusteella jatkossakin.
♥♥♥½
Tommi

8 kommenttia:

  1. Iiris Lempivaaara oli tosi erilaista Pulkkista, mutta tykkäsin siitäkin yllättävän paljon, vaikka chick lit ei yleensä ole makuuni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin olen kuullutkin, että on tosi erilaista. Mä luen joskus chick litiä, mutta ei sitä kyllä liikaa jaksa. Joskus vaan tulee semmonen tunne, että voisi lukea jotain hömppää. Nyt ei kyllä edes ollut semmonen fiilis, mutta silti Iiris Lempivaara upposi tosi hyvin. Joskus aiemmin olen jotain koittanut lukea ilman semmosta hömppä-fiilistä, niin ei oo koskaan tullu mitään siitä. :D
      Tiia

      Poista
  2. Iiris Lempivaara on jotenkin niin ihana. Luen todella vähän chick litiä, mutta Iiris osui kohdalleni ajankohtana, jolloin kepeä kirjallisuus oli enemmän kuin tervetullutta ja Pulkkisestahan tykkään muutenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekin yllätyin positiivisesti, en ole oikein suomalaiseen kevyempään kirjallisuuteen tykästynyt aiemmin.
      Tiia

      Poista
  3. Pulkkinen on ollut pitkään yksi suosikkikirjailijoistani, hänen kielensä ja tunnelmanluontinsa toimivat ja tuntuvat vain jotenkin hirveän läheisiltä. Iiris Lempivaaran näen lähinnä kevyenä välityönä, en siitä juurikaan innostunut. Omassa genressään silti varmaan "ihan kiva" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin se varmaan usein on, että jos suosikkikirjailija kirjoittaakin ihan erilaista, niin se tuntuu oudolta ja varsinkin jos ero on noin suuri, kun tässä. Vaikken ole muita Pulkkisen kirjoja lukenutkaan, niin joku käsitys kuitenkin on syntynyt. Ajattelin kyllä lukea lisää Pulkkista. :)
      Tiia

      Poista
  4. Kepeällä kirjallisuudella on aikansa ja paikkansa. Lomalla on kiva levähtää hömppäkirjan äärellä, kun taas talvella kylmyyden keskellä lukee viltin alla jotain pidempää opusta. Iiris Lempivaara on todellakin erilaista Pulkkista, mutta nautin. Rönkkösen kirja oli hauska ja nauroin paikka paikoin. Jes!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei tuota hömppää aina jaksa lukea, mutta sopivina annoksina silloin tälloin toimii mukavasti. :)
      Tommi

      Poista

Kiitos kommentistasi, ne piristävät aina päivää!