maanantai 31. lokakuuta 2016

Okklumeus-lukuhaasteen koonti

Hyllytontun blogissa on tammikuusta asti ollut haasteena lukea mahdollisimman monta Harry Potteriin tai Potter-maailmaan liittyvää kirjaa. Tiinalle kiitos haasteen järjestämisestä. :)

Haasteen lukutasot ovat seuraavat:

0 kirjaa: Ankeuttaja. (Ankeuttajat eivät osallistu arvontaan.)
1 kirja: Jästi.
2 kirjaa: Surkki.
3 kirjaa: Kotitonttu.
4 kirjaa: Huispaaja.
5 kirjaa: Aurori.
6 kirjaa: Albuksen kaartilainen,
7 kirjaa: Tylypahkan rehtori.
8 kirjaa tai enemmän: Taikaministeri

Saavutin tässä tason Surkki lukemalla haasteeseen seuraavat kaksi kirjaa:

J.K. Rowling:  Harry Potter ja Viisasten kivi 

Olen suhteellisen tyytyväinen lukusaldooni, vaikka mielummin olisin noussut edes tasolle Kotitonttu. Onneksi en sentään jästi tai ankeuttaja ole. Tarkoituksena on jatkaa Harry Pottereiden parissa tänä vuonna ja viedä sarja (toivottavasti) jopa loppuun asti ensi vuoden puolella. 

Tiia

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Helsingin kirjamessut - perjantain tunnelmia

Ensimmäiset kirjamessut takana. Oltiin paikalla ainoastaan yhtenä päivänä, perjantaina, mutta silloin messuilla vierähti lähemmäs kahdeksan tuntia. Olimme suunnittelleet tarkan ohjelman alkuiltaan asti tapahtumista, mutta lähestulkoon kaikkiin jäi menemättä, joko ajanpuutteen tai eksymisen takia. Liian paljon kierrettävää ja kirjoja, liian vähän aikaa. Ainoa suunniteltu tapahtuma johon menimme oli #pojatkinlukee #mitästytöt -paneeli. Sen sijaan Anneli Auerin ja Risto Koo Järvisen haastatteluita päädyimme katsomaan täysin spontaanisti. Sammakon runotunnin missaaminen jäi harmittamaan, kun ei oikeaa lavaa löydetty ajoissa kovasta etsimisestä huolimatta.


Murhalesken muistelmat lukeneena piti mielenkiinnosta jäädä paikalle kuuntelemaan Auerin nähtyämme. Mielikuva Auerista ei juurikaan muuttunut tämän myötä. Rauhallinen haastateltava kaikenkaikkiaan. Kysymyksissä oli aika paljon samaa, kuin katsomassamme Enbuske, Veitola & Salminen -haastattelussa, joten ei tuonut uutta, mutta oli mielenkiintoista nähdä Anneli livenä. Harmi, ettei nähty koko keskustelua. Risto Koo sen sijaan oli kummallekin täysin tuntematon nimi, mutta haastattelu oli mielenkiintoinen ja Järvisestä välittyi aito kuva.



Kustantajien ja kirjakauppojen tarjoukset olivat mahtavia ja kirjoja tulikin hamstrattua iso kasa. Antikvariaattien hinnat taas tuntuivat siltä, että niihin oli lisätty hieman ilmaa siinä toivossa, että messuilla ne menevät joka tapauksessa kaupaksi.  Erityisesti Sammakon pisteeltä tuli hankittua todella monta kirjaa, kuten kuvasta näkyy. 14 kirjaa, joista 12 uusia. Sämpy-kalenteri, Bukowski-paita ja Sammakon kangaskassi, ei paha.

Kokonaisuutena messut olivat erittäin mukava kokemus, ja ensi vuonna tulee varmasti mentyä uudestaan. Silloin toivottavasti useammaksi päiväksi.

maanantai 24. lokakuuta 2016

Laura Friman: Etenee- JVG:n tarina

JVG on Jaren ja VilleGallen muodostama rap-duo, joka on varmasti jokaiselle jollakin muotoa tuttu, vähintään nimenä.

Siltala 2016
192s.
Arvostelukappale

Kirjassa käydään läpi JVG:n jäsenten, Jaren ja Villen, lapsuus- ja nuoruusvuosia sekä vaiheita bändiuralta aina tämän vuoden Blockfest-keikkaan asti.

Jaren ja Villen nuoruus käydään nopeasti läpi, eikä se sisällä mitään maatamullistavaa tietoa kummastakaan jäsenestä. Siitä siirrytään bändin perustamiseen ja siitä seuranneisiin vaiheisiin, jotka ovat kirjan mielenkiintoisinta luettavaa.

Bändin suosio nousi huippuunsa jo debyyttialbumilla Mustaa kultaa, jonka suosiota avitti samana keväänä tullut Suomen maailmanmestaruus jääkiekosta. Bändi kuvailee kirjassa, että kuvittelivat olevansa niin suosittuja, ettei ylemmäksi enää voi päästä. Tämä kuitenkin osoittautui varsin vääräksi luuloksi.

Tämän jälkeen, heikommin menestyneen, jvg.fi-albumin jälkeen JVG päätti perustaa oman levy-yhtiön. Kirjassa kuvataan avoimesti kasvukipuja ja stressiä uuden projektin ympärillä, joka lopulta osoittautui todelliseksi kultakaivokseksi. Nykyisellään yhtiöllä on lukuisia eri artisteja JVG:n lisäksi, joiden joukossa mm. Sini Sabotage ja Reino Nordin.

Lopullisen läpimurron yhtye koki, kun duon toinen jäsen VilleGalle osallistui kaikille tuttuun Vain Elämää-ohjelmaan. Ohjelman ansiosta JVG nousi suositummaksi kuin kertaakaan aiemmin urallaan.

Lopputeos keskittyy lähinnä JVG:n loputtomaan rundaamiseen suosion huipulla, viikonloppu toisensa perään paikasta toiseen. Keikkakertomukset eivät sisällä juuri mitään yllättävää, vaan keskittyvät lähinnä ylistämään kaksikkoa.

Kokonaisuutena teos on melko pintapuolinen raapaisu, joskin nuorille faneille varmasti varsin mielenkiintoinen lukukokemus. Kirjan lukuisat kuvat bändistä ovat tyylikkäitä ja tuovat mukavasti lisäarvoa kirjan lukemiseen. Tämä on varmasti hyvä idea joululahjaksi JVG:n faneille, varsinkin kannustimena lukemiseen. Itsekin viihdyin kirjan parissa mukavasti, vaikka JVG itselle hieman etäisempi yhtye onkin.

Tommi

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Minikatsaus luettuihin

Viime päivien aikana olen lukenut hyvinkin sekalaisesti kirjoja, ja mietin tällaisen minikatsauksen tekemistä, jossa avaan vähän usempaa kirjaa, koska yksittäisinä en luultavasti saisi niistä kovin pitkiä ja kiinnostavia postauksia. Olen tällä hetkellä vähän jumissa lukemisten kanssa, kun en osaa päättää mitä lukisin. Kyse ei ole siitä, etteikö luettavaa olisi, päinvastoin. Liian paljon vaihtoehtoja, liian vähän aikaa. Siksi olenkin nyt lukenut lyhyempiä ja sekalaisia kirjoja.



Aloitetaan vaikka Dan Fanten runokirjasta Moottorisahasäkeitä. Dan Fante ei ollut ennestään tuttu, mutta hänen isänsä John Fante innoitti kirjoitustaidoillaan Charles Bukowskia, jota rakastan. Dan Fante on kirjailijan uransa ohella toiminut muunmuassa ikkunanpesijänä, postittajana, autonkuljettajana. Moottorisahasäkeitä iski johonkin heikkoon kohtaani ja onnistui tehtävässään. Aion palata sen pariin pian uudelleen. Olen halunnut lukea enemmän runoja ja tässä tarjoutui siihen oiva tilaisuus. Olisin toivonut kirjan olevan pidempi tai vähintään, että saatavilla olisi ollut enemmän Fantea. Fanten kirjasta välkkyy tuskaa, mutta myös huumorin kautta. Runoja juuri sellaisena, kun niitä haluankin lukea, elämänmakuisina ja -tuntuisina. Takana on vuodet pullon ääressä viinan ja seksin kyllästämässä elämässä ja nykyisyydessä vaimo, lapsi ja raitis elämä.

Sammakko 2009
61s. 
Oma ostos


Luin myös Hugleikur Dagssonin Kuvitetut klassikot - maailmankirjallisuuden helmiä Hugleikurin tapaan, jos sitä nyt voi lukemiseksi oikeastaan sanoa. Hugleikur Dagsson on islantilainen huippusuosittu sarjakuvataiteilija ja tässä kirjassa hän on piirtänyt omat tulkintansa tunnetuista kirjoista. Kirjan selaamisessa ei montaa tovia vierähdä, tai pikemminkin edes montaa minuuttia. Kertakäyttöhupia, joka ei kuitenkaan omaan huumorintajuuni onnistunut iskemään miekkaansa. Ei innostanut. Ehkä kuitenkin vielä kokeilen Dagssonilta jotain muutakin. Dagsson muuten pyörähtää Helsingin kirjamessuilla. 

Atena Kustannus 2014
~100s.
Oma ostos






Lisäksi sain juuri luettua William Shakespearen Romeon ja Julian, joka lienee maailman tunnetuin rakkaustarina. Romeo ja Julia ei juuri esittelyjä kaipaa. Romeon ja Julian tarina on muuten alkujaan Luigi da Portan 1520-luvulla kirjoittama novelli, jonka pohjalta Shakespeare kirjoitti näytelmänsä. Yllätyin kirjan ollessa vain reilut 130 sivuinen. Kirjan kieli on runomuodossa kirjoitettua ja varmaan ainakin osittain nykyaikaistettua? Väsyneenä teksti oli hieman vaikealukuista, mutta tutustumisen arvoista.



Otava 2013
134s.
Oma ostos
Nina Hemmingssonin sarjakuvakirja Minä olen sinun tyttöystäväsi nyt veti puoleensa hauskan kannen ja lupaavan kuvauksen perusteella. Hemmingssonista kerrottiin, ettei hän kaunistele tai arkaile sanoa asioita, vaan kertoo ne omalla räävittömällä tyylillään. Nina Hemmingsson tunnetaan Ruotsissa terävästä ja hauskasta yhteiskuntakritiikistään ja hänen sarjakuvansa rikkoo stereotypioita ja viljelee komiikkaa. 

Kirjassa käsitellään masennusta, seksiä, parisuhteita ja kaikki kirjan hahmot tuntuvat olevan hieman vinksahtaneita. Se on sarkastinen ja hyvin suorasanaisen rehellinen. Kuvitus oli hauskan omaperäistä ja synkeää. Kirja viihdytti ihan hyvin, vaikkei miksikään ikisuosikiksi jäänytkään. Ehkä kuitenkin onnistui innoittamaan kiinnostusta sarjakuviin?


WSOY 2011
126s.
Oma ostos

J.R.R. Tolkienin Seppä ja satumaa on lyhyt ja viehkeä satukertomus. Seppä saa tietämättään lahjaksi satumaasta peräisin olevan tähden, jonka myötä hän saa mahdollisuuden vierailla satumaassa taikavoimien ja satumaan kuningattaren luona. Seppä kantaa tähteä otsassaan, kunnes tulee aika luopua siitä ja antaa se seuraavalle. 


WSOY 2001
55s.
Oma ostos








Tiia

lauantai 22. lokakuuta 2016

Anneli Auer: Murhalesken muistelmat

Luin kirjan Bookbeatista ja jälkikäteen ajateltuna olisi pitänyt kuunnella se äänikirjana – tajusin vasta jälkikäteen, että äänikirjan lukee Auer itse. Se olisi varmasti tuonut tähän vähän lisäpotkua.



Anneli Auer ei esittelyjä kaipaa. Murhalesken naama ja nimi lienee kaikille tuttu. Syksyllä ilmestynyt kirja Murhalesken muistelmat valottaa Auerin viimeistä kymmentä vuotta, alkaen vuodelta 2006, hieman ennen hänen miehensä Jukka Lahden murhaa. Juttu on saanut niin paljon palstatilaa mediassa, joten oletan lukijalla olevan jonkinlaista taustatietoa tapauksesta jo valmiiksi.

Auerin mukaan murhailtana ulkopuolinen tunkeutui asuntoon sisään ja puukotti hänen miestään, sekä Aueria kerran. Auer pakeni soittamaan hätäpuhelua ja sillä aikaa murhaaja sai ”työnsä” tehtyä ja ehti poistua asunnosta ennen poliisien saapumista paikalle. Pariskunnan neljästä lapsesta vanhin näki murhamiehen poistuvan rikotusta ikkunasta.

Tapahtumia on tutkittu poliisin toimesta vuodesta toiseen, pyöritelty mediassa ja oikeudessa useaan otteeseen. Auer on ollu syytettyjen penkillä jo vuosikaudet. Lopulta Auer on kuitenkin todettu syyttömäksi miehensä murhaan ja vapautetty syytteistä.

Se harmittaa e-kirjaa lukiessa, kun en pysty millään tavalla hakemaan siitä jotain tiettyä kohtaa, jonka olisin halunnut ottaa ylös tai tarkistaa. En siis muista tarkkaan sanasta sanaan mutta huomasin kerran hymähteleväni sille mielikuvalle, miten Anneli Auer juoksisi miesystävänsä Jens Kukan kanssa ulkona alasti dildot päässä pirunsarvina veitset kädessä lintujen perässä. Vaikka eihän tällaisten väitösten pitäisi huvittaa, mutta se on jotenkin absurdia. Vaikea kuvitella jonkun eläneen näiden syytöksien keskellä jo vuosikausia.

Vaikka Auer on todettu syyttömäksi miehensä murhaan, on hänet kuitenkin tuomittu lasten törkeästä seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja törkeistä raiskauksista, kuten myös hänen ex-miehensä Jens Kukka. Oikeudessa käsitellyt asiat on määrätty salassapidettäviksi. Kirjassaan Auer kuitenkin vetoaa syyttömyteensä ja onkin toukokuussa 2016 jättänyt tuomiosta purkupyynnön korkeimmalle oikeudelle, perustaen sen ulkomailta hankittuihin asiantuntija-arvioihin. Kieltämättä kirjaa lukiessa alkaa kyseenalaistamaan näitä seksuaalirikosväitteitä, kun ilmenee, että samaan aikaan niiden kanssa on ollut ties mitä väitöksiä dildot päässä juoksemisesta ja saatananpalvonnasta yhdessä vanhimman tyttären kanssa uhraten eläimiä. Jokatapauksessa, oli Auer syytön tai ei, on tämän tapauksen tutkiminen ja hutkiminen ollut täysi farssi.

Katsoin Anneli Auerin haastattelun, jossa häntä haastattelee Maria Veitola todeten kirjan luettuaan ajatelleen Auerin olleen syytön. Itse en tiedä mikä on totuus, mutta muut tutkintalinjat olisi mielestäni hyvä tutkia loppuun viimein, jos sitä kautta selviäisi vielä jotain.

Auerille toivon hyvää jatkoa ja tapaukselle viimein selvyyttä. En voi kuvitella Auerin viimeistä kymmentä vuotta omalle kohdalleni, aviomiehen surma, poliisitutkinnat, pitkät ajat tutkintavankeudessa, omista lapsista eroon joutuminen, seksuaalirikosten tuomiot, vankila ja nyt vapaus. Auer itse totesi haastattelussaan, ettei se oikein vapaudelta tunnu. Enkä ihmettele. Hänen nimensä ja naamansa on piirtynyt jokaisen verkkokalvoille, jokaisella on hänestä mielipide. 

Tiia
Into 2016
280s.
luettu e-kirjana

keskiviikko 19. lokakuuta 2016

Lewis Carroll: Liisan seikkailut ihmemaassa & Liisan seikkailut peilimaailmassa

Alunperin 1865 ilmestynyt Liisan seikkailut ihmemaassa on suuri lastenkirjallisuuden klassikko. Se on ajansaatossa käännetty lukuisille kielille ja useat kuvittajat ovat kuvittaneet eri versioita kirjasta. Suomenkielisiä käännöksiäkin löytyy useita ja Liisan seikkailut ihmemaassa tunnetaan myös nimillä Liisa Ihmemaassa ja Alicen seikkailut ihmemaassa. Lukemamme kirjan on kuvittanut John Tenniel, joka on tehnyt kuvituksensa yhteistyössä Carrollin kanssa. Suomennoksen ovat taituroineet Kirsi Kunnas ja Eeva-Liisa Manner. Kirjasta on tehty lukuisia elokuvasovituksia, tunnetuimpana varmaan Disneyn animaatioelokuva Liisa Ihmemaassa vuodelta 1951.

Disneyn elokuvan muistan lapsuudessa nähneeni, mutta se ei taitanut lukeutua suosikkeihini.


Gummerus 2016 288s. Arvostelukappale

Juoni taitaa olla monelle tuttu, joten sitä suuremmin puimatta, tässä juoni lyhyesti. Liisa törmää juoksevaan kaniin, muttei alkuun ole ihmeissään – sitten huomaakin kanin kaivelevan liivintaskustansa taskukelloa, ihmettelee ja lähtee juoksemaan kanin perään. Liisa putoaa kaninkoloon ja tupsahtaa Ihmemaahan, kummalliseen unenomaiseen maailmaan. Mikään ei ole normaalisti.

Liisan seikkailut peilimaailmassa taas saavat alkunsa siitä, kun Liisa menee peilin läpi hyvin nurinkuriseen peilimaailmaan.

Jokseenkin ärsyttävä päähenkilö Liisa toikkaroi haahuillen paikasta paikkaan hämmästellen asioita. Kiinnostus keskittyykin enimmäkseen sivuhahmoihin, eläviin shakkinappuloihin, pelikortteihin ja puhuviin eläimiin. Hahmot ovat erikoisia ja juoni vetää milloin mihinkin suuntaan. Liisa tunkee paikka paikoin nokkansa asioihin, ollen vähän turhan reipas ja omahyväinen.

Liisan seikkalut ovat ennenkaikkea hämmentävää ja viehättävää luettavaa.

Kirjaa lukiessa nousee heti vahvasti esiin tuntu huumeassosiaatiosta, ajatus voisiko tämä olla joku Carrollin huumetrippi, johon on kirjoittanut päähenkilöksi Liisan (joka on muuten saanut inspiraationsa Alice Liddellistä, Carrollin ystävän lapsesta), mutta ajatukselle ei taida löytyä mitään varsinaista tukea. Asiaa on tosin spekuloitu 1960-luvulta alkaen, hippikulttuurin noustessa ja ottaessa omakseen nämä seikkailut joissa Liisa syö taikasieniä, juo taikajuomia ja kokee menettävänsä minuutensa.

Liisan seikkailut ovat vaikuttaneet moniin populäärikulttuuriin, muunmuassa Beatlesin kappaleisiin.

Kerronta on hyvin psykedeelistä. Kuitenkin kirjaa lukiessa jossain kohtaa tuli tunne, että lukemani ja kuulemani perusteella olisin ajatellut tämän olevan jopa enemmän ”trippimäinen”.

Kirjassa on erittäin vahva ja tunnelmallinen kuvitus. Kirjan ulkoasu on muutenkin tyylikäs ja siinä on paksut, vahvat sivut.

Kirjat pohjautuvat sanaleikkeihin, loruihin ja kieleen, siinä on paljon viittauksia aikansa Englantilaisiin lastenloruihin, jotka eivät itselle ole yhtään tuttuja. Muutakin perin Brittiä kirjasta löytyy, teekutsuja, krikettipeli, jota tosin pelataan Ihmemaan vinoutuneilla säännöillä. Kielitieteellisesti kiinnostava kirja, ja vaikka käännös laadukas onkin – kirjan perustuessa vahvasti kieleen ei se käännöksessä voi olla tismalleen sama. Voisikin olla mielenkiintoista lukea kirja alkuperäiskielellä.

Liisa ei noussut suosikiksi, mutta siinä oli silti jotain. Jotain, joka luultavasti vetää kirjan pariin joskus tulevaisuudessa uudestaan. Liisa Ihmemaassa ei saduille tyypillisesti yrittänyt opettaa jotain, vaan sen tarkoitus tuntuu pääasiassa olevan vain viihdyttää. Jos joskus kirjottaisin kirjan, toivoisin sen olevan jotain Liisan seikkailujen tapaista.


Tiia 

tiistai 18. lokakuuta 2016

Meidän ensimmäiset kirjamessut lähestyvät (+lippujen arvonta)

Saimme bloggaripassit Helsingissä 27.-30.10 järjestettäville kirjamessuille. Olemme päättäneet olla paikalla ainakin perjantaina. Tämä on Tiian kolmas kerta messukeskuksessa, mutta ensimmäinen kirjamessuilla ja Tommin ensimmäinen kerta koko messukeskuksessa. Hyönteisdokumentti -blogissa hdcanis linkitti Kirsin kirjanurkan Käytännön messuvinkit -postauksen, josta suuri kiitos hdcanikselle linkkauksesta ja Kirsille kyseisestä postauksesta. Vinkit tulivat tarpeeseen ja heti otimme onkeemme monesta vinkistä.



Nostamme siis käteistä valmiiksi, pakkaamme reppuihin vesipullot (vettä tulee muutenkin ryystettyä litroittain joka päivä), jätämme paksut vaatekerrokset jo narikkaan, tutkimme antikvariaatit syynäten läpi, muistamme pitää taukoja, sekä pään kylmänä (ei niin helppoa meille!). Messukarttaa voisi myös tutkia jo etukäteen, sekä paikan päällä.

Meidät voi luultavasti bongata ainakin bloggaajien kirjavinkkaus-pisteeltä osastolla 6t139, kiertelemässä antikvariaattiosastolla ja joissakin tapahtumissa, joiden listaaminen onkin jo astetta vaikeampaa. Odotamme vielä, että saamme paperisen messulehden käsiimme, siitä on helpompi selata ohjelmaa, kuin verkkolehdestä. 

Onko kanssabloggaajilla tai muilla kirjamessuilla vierailevilla antaa lisää tärppejä miten valmistautua koitokseen? 

Hara valmiina arpomaan liput.

Saimme blogin lukijoille arvottavaksi kaksi lippua Helsingin Kirjamessuille, joista suoritamme lauantaina 22.10 arvonnan. Muutama päivä siis aikaa osallistua, laitamme voittajalle lauantaina sähköpostia, joten jätäthän sähköpostisi kommenttiisi. Liput lähtevät yhdelle henkilölle, joten voittaja saa ottaa mukaansa kaverin, puolison tai vaikka anopin. Lippu oikeuttaa kertakäyntiin messuilla 27.-30.10.2016. Kerro kommentissasi mikä messuilla kiinnostaa eniten ja olethan myös blogimme lukija. 

lauantai 15. lokakuuta 2016

Lokakuun kevyimmät kirjat (fyysisesti ja sisällöltään)

Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
Otava 2013
174s.
Riikka Pulkkinen: Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän
Pakko myöntää, Riikka Pulkkisen vakavammat teokset eivät ole tuttuja. Nimi on kuitenkin jäänyt mieleen kytemään ja alennusmyynnistä löytyi Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän. Iiris Lempivaara on Riikka Pulkkiselta hieman erilainen aluevaltaus, komediaa.

Kirjan kuviot ovat sitä tyypillistä chick litiä. Iiris on 28-vuotias koulupsykologi ja hän odottaa vihdoin Aleksin jo kosivan, seitsemän yhteistä vuotta takana. Aleksi ei kosi, vaan kertoo ettei rakastakaan – ei ehkä koskaan rakastanut. Seuraa nettideittailua, exän vakoilua, ystävään tukeutumista, korkokenkiä ja shoppailua.

Kirjan syövereissä aistin vahvaa parodiaa monesta asiasta. Genrelle tyypillisesti henkilöt jäävät hyvin ohuiksi, mutta ei näiltä syvällisempää osaa edes kaivata. Ennalta-arvattava ja kliseinen Iiris Lempivaara on, mutta se ei tullut yllätyksenä, enkä pidä sitä huonona, sillä se kuuluu oleellisesti chick litiin. Vaikkei Iiris Lempivaara tarjoa mitään uutta, se turvaa kuitenkin viihdyttävän lyhyen, nopeasti ohi olevan lukupakkauksen.


Suomalaisena chick-litinä tämä ilahduttaa laadullisesti. Kieli on kivasti soljuvaa ja elävää, hauskaa. Juuri sellaista, kuin mitä odotin saavani kun kirjaan tartuin. Kokemukseni suomalaisen hömppäkirjallisuuden parissa eivät oikein ole onnistunut vakuuttamaan. Riikka Pulkkinen todisti, että kyllä tällaista kevyttä kirjallisuutta voi suomalainenkin osata kirjoittaa.

♥♥♥
Tiia


Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä
Atena 2016
200s.
e-kirja
Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä
Törmäsin kirjaan Bookbeatissa ja kuvaus herätti mielenkiinnon, vaikka kevyt viihdekirjallisuus ei itselle ominta genreä olekaan.

Kirja kertoo melko vaiheikkaasti sinkkuelämän hyvistä ja huonoista puolista. Vapaana ollessaan voi tehdä mitä huvittaa, mutta yhden illan säätöjen perään ei ole kiva jäädä ruikuttamaan. Ikävää on myös, kun paljastuu, että mies johon on palavasti ihastunut, onkin homo.

En osannut odottaa kirjalta oikein mitään, mutta se paljastui ihan viihdyttäväksi ja tuli luettua melko nopeasti. Joissain kohdissa tuli naurettua Rönkkösen huumorille jopa ääneen, joka on melko harvinaista minulle kirjoja lukiessa. Kirjan aihe kantoi mukavasti alusta loppuun, eikä kerennyt alkaa puuduttaa. Voisi sanoa, että kirja oli tuollaisenaan juuri sopivan pituinen.

Kokonaisuutena ihan mukava hömppävälipala, omassa genressään oikein toimiva. Voisin lukea Rönkköstä tämän teoksen perusteella jatkossakin.
♥♥♥½
Tommi

perjantai 14. lokakuuta 2016

J.R.R. Tolkien: Kullervon tarina

Kullervon tarinaWSOY 2016
Arvostelukappale
163s.



































Kullervon tarina on Hobittien ja Keski-Maan luojan oma versio Kalevalan Kullervon tarinasta. Tämä tarina oli alkua Tolkienin myöhemmälle tuotannolle. Tolkienin mukaan hänen pyrkimyksensä kirjoittaa omia taruja sai alkunsa, kun hän luki Kullervon traagisen tarinan Kalevalasta. Kullervon tarinan lisäksi kirja sisältää Fliegerin kirjoittaman johdannon, nimiluettelon, luonnoksen juonesta ja Tolkienin esseitä Kalevalasta. Kirjan on toimittanut Verlyn Flieger, Marylandin yliopiston emeritaprofessori, joka on erikoistunut Tolkienin tuotantoon ja myyttitutkimukseen. Tolkien taas on nimenä varmasti kaikille tuttu, Hobitin, Taru Sormusten herrasta ja Silmarillionin luojana.

Kullervo Kalervonpoikaa on kuvattu Tolkienin synkimmäksi ja traagisimmaksi hahmoksi, eikä suotta. Kullervon kohtalo on murheellinen. Tolkienin vapaasti Kalevalaan pohjautuva tarina itsessään kiinnostaa, mutta Tolkien vaihtaa hahmojen nimiä tarinan aikana niin tiuhaan, ettei niissä pysy perässä. Tarina on myös jäänyt pahasti keskeneräiseksi ja herääkin ajatus, että Tolkien olisi kyllä viimeistellyt Kullervon tarinan, jos olisi halunnut sen päätyvän julkaistuksi. Olemme kuulleet J.R.R. Tolkienin olleen perfektionisti, joten se laittoi miettimään asiaa. Kirjaa lukiessa myös tiettyjä juttuja toisteltiin liikaa ja tarinan pituuteen nähden itse tarina jää hyvin pieneksi osaksi kirjaa.

Taustaltaan suomalaislukijoita puoleensa vetävää kirjaa suosittelisimme kuitenkin vain kovimmille Tolkien faneille. Muille se voi jäädä hieman turhaksi lukukokemukseksi, tarinan ollessa keskeneräinen. Kirjan mielenkiintoisin osa oli meille itse tarina, kun taas Tolkienin kahden esseen ollessa hyvin samankaltaiset, niiden lukeminen ei ollut kovin antoisaa. Emme olleet tarpeeksi Tolkien-faneja, kuin tämä kirja olisi vaatinut.


Kirjan kansitaide on hieno, kannessa on osa Tolkienin maalauksesta Pohjan maa, jonka hän on maalannut 1914 eli samoihin aikoihin jolloin hän on työstänyt Kullervon tarinaa.

Tiia & Tommi

maanantai 10. lokakuuta 2016

Jack Black: Kulkurin tarina

Mä en itke usein, mutta sulkiessani Kulkurin tarinan onnistuin tihrustamaan silmiini ainakin pientä kosteutta. Ei, eikä se johtunut siitä, että kirjan loppu olisi ollut jotenkin erityisen koskettava, ei. Se johtui yksinomaan siitä, että Kulkurin tarina päättyi, jouduin lyömään kirjan kannet kiinni ja tunsin siinä jotenkin tosi haikeeta ja tyhjää oloa. Vaikka tietty oli kirjan loppu hieno osoitus tapansa parantaneesta rikollisesta, en vain olisi raaskinut lopettaa lukemista. Usein on iloinen, kun kirjan voi sulkea. Joskus siitä syystä, että kirja on sattunut olemaan puuduttava, mutta on kuitenkin selättänyt sen, tai sitten yksinkertaisesti se tunne kun saa hyvän kirjan päätökseen. Se tuo hyvän fiiliksen ja kokee onnistuneensa jossain ja ehkä saaneensa kirjasta irti jotain omaan elämään. En tiedä, jotenkin... En olisi vaan vielä tahtonut laskea kirjaa alas ja myöntää sen loppuneen. Se harmitti, vaikka kirja oli juuri passeli pituudessaan, enkä olisi edes tahtonut sen olevan pidempi.


Seuraavana yönä en juurikaan saanut unta, olinhan jo yöllä kirjan kannet sulkiessani jotenkin kiihtyneessä tilassa. Se saattoi osittain johtua niskajumistakin, mutta... En tiedä edes miten tätä kirjaa kuvaisin, niin että joku saisi tästä jotain irti. Vaikka olinkin surullinen kirjan sulkiessani, se toi paljon hyvää tunnetta sitä lukiessani ja koska en osaa tulkita sen aiheuttamaa tunneryöppyä sen paremmin, voinen nyt nimittää sitä yhdeksi lempikirjoistani.

Oli jotenkin aivan mahtavaa päästä lukemaan tuon ajan varkaan kertomus, kertomus alamaailmasta, vankiloista, vankiloiden karmeista olosuhteista. Siis sillä tavalla mahtavaa, että varmasti harva hänen asemassaan oleva päätyy kirjoittamaan kirjaa. Monet kuopattiin kirjan tapahtumien aikana. Vahvaa elämänmakuista kerrontaa, Jack Black selkeästi tuntee aiheen mistä kirjoittaa. Onhan tuo maailma ollut hänen elämäänsä pitkän ajan.

Jack Black. Ei se näyttelijä, vaan 1800- ja 1900-luvun kulkuri ja varas. Jack ei kirjassaan suuresti analysoi sitä, mikä hänet rikoksen tielle veti. Se mikä taas on selkeää, on se mikä hänet sillä tiellä niin pitkään piti. Rangaistuslaitokset, se mitä niiden sisällä tapahtuu. Jack Black on osaltaan onneksi suojellut lukijaa ja jättänyt pahimmat ja karuimmat kuvaukset vankilaelämästä semmoisiksi, että ne sentään pystyi lukemaan. Jos hän olisi enemmän kuvaillut tuntojaan saadessaan 15 ruoskan iskua, olisi tämä voinut olla vaikeampaa. Vaikka Jack Black on varas, täysin erilaisessa elämäntilanteessa, erilaisessa maailmassa, on häneen kuitenkin helppo samaistua. Tuo rangaistus, minkä kyseisen ajan vangit ovat joutuneet käymään läpi ei todellakaan kannusta parantamaan tapojaan, vaan lietsoo kaunaa, vihaa ja kostonhimoa yhteiskuntaa kohtaan. Jack Black usein kirjassaan kertoo tiedostaneensa mahdollisuuden parantaa tapansa, mutta siihen ei edes löydy haluja. Vaikka vankilasta päästessään jäisi pian taas kiinni, sitä jatkaa samaan malliin.

Blackin kuvaus rikoksista on tarkkaa ja tuntuu kuin olisi itse paikalla näkemässä kaiken. Se on hyvin onnistunutta, huomasin kirjaa lukiessani todella jännittäväni ”mitähän tällä kertaa tapahtuu”. Black ei kirjansa aikana koskaan tahtonut ryöstöjensä yhteydessä käyttää väkivaltaa, vaan yksikertaisesti hiippailla paikalle ja viedä sen mikä on mukaansa järkevää ottaa. Hän kuvailee sen olleen yleistä varkaiden piireissä, mutta toki poikkeuksiakin on. Black aloittaa kirjassaan oppipoikana ja pikkuhiljaa oppii ja oppii lisää, ollen lopulta hommassaan ammattilainen.

Alamaailmaa kuvatessa kirjassa on tietysti muitakin rikollisia, Jackin kumppaneina ja vankilatovereina. Rikollisten väliset suhteet kuvataan suhteellisen lojaaleiksi, vaikka vasikoitakin seasta löytyy.

Kirjaa lukiessa täytyy todeta Jack Blackin olleen todella vahva henkilö. Ylipäätänsä kun vankilat ja huumeet täyttävät elämän, se voisi olla monen lorun loppu. Black kuitenkin kestää kirjansa aikana niin ruoskinnat, eristykset kuin monen päivän pakkopaidassa olemisenkin. Raaka julmuus ja väkivalta on koulinut Blackistä selviytyjän. Kirjan lopussa Jack kertoo tehneensä parannuksen, jolloin voi rehellisesti olla huojentunut miehen puolesta. Lopussa Blackin puolustuspuhe herättää miettimään. Tänä päivänä se varmasti kuulostaisi vangin turhalta selittelyltä, joka ikäänkuin oikeuttaisi hänet tekoihinsa, mutta kun sen lukee kontekstissaan, se herättää ja tietää sen olevan totta.

Blackin kirja on vaikuttanut suuresti beat-sukupolveen ja varsinkin William S. Burroughsiin, joka on nimennyt Kulkurin tarinan lempikirjakseen ja kirjoittanut myöhempään englanninkieliseen painokseen esipuheen.

Se mitä Jack Blackille lopuksi tapahtui, on jäänyt hieman mysteeriksi. Kirjoittaessaan kirjan 1927 hän on ollut kaidalla tiellä 13 vuotta. Hänen oletetaan kuolleen 1932 hukuttautumalla. En tiedä veikö rikollinen tie uudestaan mennessään, vaiko kalvoiko kaikki ne eletyn elämän muistot ja tunteet hänen mieltään, vai jotakin muuta. Sen tiedän, hienon kirjan hän jätti jälkeensä.

Basam Books 2007
Divarilöytö
320s.

Tiia

lauantai 8. lokakuuta 2016

Riikka Hedman: Sämpy - Kissan vuosi


Sämpy - Kissan vuosi

Voih, tässä kirjassa lepää niin silmä kuin mielikin.

Sämpy on kolmevuotias maatiaiskissa, jonka elämää kirjassa seurataan hienoin kuvin. Vaikka Sämpy on maatiaiskissa, todella paljon on kyllä norjalaisen metsäkissan näköä, joka jo takakannessa mainitaankin. Sämpy perheineen ja kissakavereineen asuu Oulun seudulla, joka näkyy kirjassa murteena. Lyhyet kuvatekstit toimivat hauskoina tilannekatsauksina, Sämpyn näkökulmasta tietenkin. Kirjassa edetään Sämpyn vuotta keväästä kesään, syksyyn ja viimein kylmään talveen. Keväällä herää mielenkiinto tutkimusmatkoille, Sämpy kieriskelee hietikolla ja talviturkki ohenee ohenemistaan. Kesän tullessa on turkki ohentunut sopivasti ja Sämpy tekee pitkiä retkiä sekä jakaa hienoja kissakokemuksiaan kaverinsa Elmerin kanssa. Syksyllä tuodaan karvojen mukana neulasia kotiin ja talvella vastaavasti paksuuntuneeseen turkkiin tarttuneita lumipalloja.

Sämpy - Kissan vuosi
Kuvassa Sämpy ylittää valaanluut leikiten ♥

Sämpy-kissa on valloittanut sydämiä netissä. Hyväntuuliset kuvat ja ilmeikkään Sämpyn mietteet ovatkin keränneet jo 20 000 tykkäystä Facebookissa. Tähän kirjaan on koottu Riikka Hedmanin upeita kuvia painettuna hyvälaatuiselle paperille. Kirjassa esiintyy useeaan otteeseen myös yllä mainittu Elmeri, jonka kanssa pidetään pesutuokioita ja painitaan niin kesällä, kuin talvellakin. Kirjassa nähdään myös perheen kolmas kissa, Nelli, josta Sämpy ei niinkään pidä. Tähän asetelmaan pystyn samaistumaan, meilläkin kolme kissaa, kaksi poikaa ja yksi neitokainen. Pojat leikkivät ja painivat keskenään runsaasti, sekä jokapäiväisesti söpöilevät yhdessä - Bertta-tyttö taas jää täysin ilman poikien huomiota.

Sämpy on kaunis valokuvakirja, jossa on hyvänlaatuiset kuvat, joista suorastaan aistii vuodenajat hyvin vahvasti. Kirja takaa hyvän mielen ja kuvia ja tekstejä palaa jälkikäteenkin tutkailemaan, niin sympaattisia ne ovat. Vastedes jatketaan Sämpyn seuraamista Facebookissa, niin saadaan jatkossakin osamme näistä ihanista kuvista ja Sämpyn hauskoista ajatuksista. Murre sopii kirjaan mainiosti. Riikka Hedman on toteuttanut hienon työn.

♥♥♥♥

Mahtava lahja kissaihmisille, vaikkapa pukinkonttiin! Niihä ne mainoksissaki tuppaa sannoo.

Vaikka hieman päälle 160-sivuinen kirja onkin nopealla selauksella selattu läpi, se kestää kyllä useammankin lukukerran. Itse olen kuviin jo palannut muutamaankin otteeseen. Sämpy-faneille ehdoton suositus.

Kustantamo S&S 2016
Arvostelukappale

Tiia

torstai 6. lokakuuta 2016

Marko Lempinen: Läpi helvetin - Marko Jantusen tarina


Marko "Jarna" Jantunen on entinen jääkiekkohyökkääjä. Jantunen aloitti uransa Lahden Kiekkoreippaassa ja pelasi ensimmäiset SM-liiga pelinsä nimensä vaihtaneessa Hockey-Reippaassa. Sen jälkeen Jantunen on pelannut mm. KalPassa, TPS:ssä, muutaman kauden Ruotsissa, sekä kolme NHL-ottelua Calgary Flamesissa, palaten sen jälkeen taas Ruotsiin pelaamaan.

Jantunen siirtyi Jokereihin kaudeksi 2003-2004. Kaudella 2005-2006 hänen sopimuksensa purettiin liiallisen alkoholinkäytön takia. Kaudeksi 2006-2007 hän palasi kotikaupunkiinsa Lahteen vaikuttamaan Pelicansin riveissä, jossa lopetti jääkiekkouransa kauden 2009-2010 jälkeen.



Jantusen rankat vaiheet peliuran jälkeen ovat varmasti tulleet selväksi jokaiselle viimeisten vikkojen aikana uutisia lukeneelle tai televisiota katselleele, sillä sen verran tapetilla on tämän kirjan julkaisu ollut.

Eikä syyttä.

♥♥♥♥♥

Kirja on yksi parhaista lukemistani urheilijoiden elämänkerroista. Lempinen ja Jantunen ovat saaneet kasattua erittäin mielenkiintoisen teoksen, jossa on pääosassa Marko Jantunen henkilönä, ei niinkään jääkiekkoilijana. Kaukalon ulkopuolista elämää kaikkine ongelmineen kuvataan hyvin tarkasti. Kaukalossa tapahtuneet asiat ja turhat tilastoknopit on jätetty taka-alalle, joka on erittäin virkistävää urheilijasta kertovan kirjan kohdalla.

Aluksi tuntui erikoiselta lukea Jantusesta kolmannessa persoonassa, kun hänen elämänkerrastaan on kyse, mutta kun tyyliin tottui, vei kirja totaalisesti mennessään.
Tuntuu hurjalta ajatella kuinka monia vuosia Jantunen on päihdeongelmaisena pystynyt kiekkoilemaan vuosikausia huipputasolla ollen joukkueidensa parhaita pelaajia. Omatoimijaksot kesällä Espanjassa kuluivat treenamisen sijaan kalja kädessä ja kokaiiniviivat sieraimissa. Kauden aikana peleissä oltiin loppuvaiheessa useammin krapulassa kuin täysissä voimissa. Siitä huolimatta mies vielä viimeisellä kaudellaankin 39-vuotiaana pystyi takomaan lähes 40 pistettä.

Uran jälkeinen elämä onkin vielä astetta raskempaa luettavaa, kun amfetamiini vei mennessään ja Jantunen menetti elämästään lähes kaiken. Voisikin sanoa, että kirja on kaksiosainen, jossa toinen puoli kertoo päihdeongelmaisesta huippukiekkoilijasta ja toinen puoli täysin tavallisesta pirinarkkarista. Lopuksi nähdään vielä selviytymistarinakin, eli draamaa siis riittää.

Suosittelen lämpimästi lukemaan kirjan, vaikka et olisikaan jääkiekosta kiinnostunut, sillä tämä ei todellakaan ole tyypillinen fanikirja entisestä tähtipelaajasta.

Tällä hetkellä Jantunen opiskelee liikuntaneuvojaksi, käy fysiikkavalmentajakurssia, valmentaa akatemiajoukkuetta, tekee Pelicansille pelaajatarkkailijan hommia sekä kaiken ohella myös päihdetyötä.

Otava 2016,
arvostelukappale kustantajalta
325s.
Tommi

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

J.K.Rowling & Jim Kay: Harry Potter ja salaisuuksien kammio


Harry Potter ja salaisuuksien kammio

Kuvitettu versio
Tammi 2016
Arvostelukappale kustantajalta
259s

Jim Kayn kuvitus Salaisuuksien kammiosta on hullaannuttava. Heti kun sain kirjan käsiini, oli pakko ihastella kirjaa yhdessä Tommin kanssa. Haukoimme lähestulkoon henkeä kirjan sisällön nähdessämme. Onneksi ei kuitenkaan ehtinyt tulemaan tappelua siitä, kumpi kirjan lukee ensimmäisenä.

Harry Potter viettää kesälomaansa ankeissa meiningeissä Dursleyn perheen luona. Kaveritkaan eivät ole lähettäneet postia, joten Harrylla on yksinäistä ja hän kaipaa Tylypahkaan. Kotitonttu Dobby varoittaa Harry Potteria menemästä kouluun, koska jotain kamalaa tulee tapahtumaan lukuvuoden aikana. Harry ei välitä Dobbyn varoitteluista ja pian lentävät Weasleyn veljekset yhdessä autolla häntä hakemaan. Koulussa alkaa kuin alkaakin tapahtumaan hirveyksiä. Harry kuulee ääniä, joita muut eivät kuule. Joku alkaa hyökkäilemään koulun jästisyntyisten oppilaiden kimppuun. Koulun uusi opettaja Gilderoy Lockhart saa osakseen suurta ihailua, mutta leveän hymyn takana ei pääkopassa ehkä olekaan ihan niin paljon tietoa, kuin mitä hän yrittää väittää. Harry, Ron ja Hermione koittavat yhdessä saada kiinni sen pahuuden, joka tekee tuhoa Tylypahkassa.

Vaikka tapahtumat kirjassa eivät ole iloisia, on siihen saatu mukaan hauskuutta Lockhartin muodossa. Mies kysyy kokeissaan omaa lempiväriään ja muuta yhtä hulvatonta. Salaisuuksien kammio on jännittävämpi, kuin ensimmäinen osa Viisasten kivi. Jännittävää menoa on luvassa sitten seuraavissa kirjoissa lisää...

♥♥♥♥♥  

Harry Potter ja salaisuuksien kammio
Puhelimen kamera ei täysin anna oikeutta kuville.

Tätä lukiessa alkoi ihan harmittamaan, ettei ole lukenut Viisasten kiveä tällä mahtavalla kuvituksella. Osa kuvista on kauniita, esimerkiksi kirjan kansi. Osa kuvista taas tietysti synkeämpiä, mutta kaikki kuvat miellyttävät silmää. En tiedä voiko Kate Greenway-mitalilla(Britannian arvostetuin kuvituspalkinto) palkittua Jim Kayta ylistää tarpeeksi, ehkä ei. 

On vaikea löytää sanoja kuvaamaan tätä kirjaa, rakastuin. Lukekaa itse, katsokaa kuvat niin tarkkaan kun voitte. Se on parasta mitä voin tästä kirjasta sanoa. Kuvia katsoessa suorastaan sukeltaa kirjan maailmaan ja kuvat tukevat hienosti J.K. Rowlingin ihanaa tarinaa. J.K. Rowlingin kerronta toimii mainiosti ja loppukohtauksissa oli oikeasti jännitys päällä. 

Jos jotain huonoa haluaa kirjasta hakea, niin kaksipalstaiset sivut vähän ärsyttivät. Ei nyt mitenkään kovasti, mutta vaikeutti hieman lukukokemusta.

Tiia

tiistai 4. lokakuuta 2016

Seitsemännen taiteen tarinat-koostepostaus

Oksan hyllyltä -blogissa alkoi jo viime vuoden puolella lukuhaaste, jossa on tarkoituksena lukea elokuviin liittyviä kirjoja, tai katsotaan elokuvia, jotka perustuvat kirjaan tai toisinpäin. Haasteaika päättyy 5. lokakuuta ja vaikka nyt aika viime tingassa päätettiin ottaa tähän osaa, niin koitettiin nyt tähän mahdollisimman hyvin koostaa.


Kun on työpöytäkin siistitty, niin on mukava postauksia kirjoittaa.
Haasteessa on erilaisia kategorioita luetuille kirjoille, mutta meillä taitaa olla kirjoja vain näihin kohtiin:


Kirjat, joista on tehty elokuva 

Tähän meillä sopii useampikin kirja, tässä ensin ne joista on postaus jo.

Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli, joka oli Tiialle tuttu jo lapsuudesta ja ei tuottanut pettymystä nytkään. Tästä ollaan joskus koitettu katsoa elokuvaakin yhdessä, mutta dubbaukset olivat niin karmeat ja tönköt, että katselukokemus piti lopettaa lyhyeen. 
Hunter S. Thompson: Rommipäiväkirja, johon Tiia ihastui kovasti ja aikookin lukea lisää Hunter S. Thompsonia, onneksi sitä löytyy jo hyllyssä odottamassa. Itseasiassa tätäkin ollaan elokuvana koitettu katsoa, mutta tylsyyden takia jäi kesken sekin. Taidetaan olla hieman huonoja katsomaan leffoja.

A.A.Milne: Nalle Puh, josta löytyy maininta Lastenkirja-postauksesta. Samaisesta postauksesta löytyy myös Michael Bondin Karhuherra Paddington, josta on parin vuoden sisään tehty myös elokuva. Postauksessa myös sivutaan paria Gösta Knutssonin Pekka Töpöhäntä-kirjaa.
Emily Giffin: Rakkaus lainassa. Ei onnistunut säväyttämään. Kirja harvoin jää kesken, mutta tämä ei kyllä Tiialle maistunut ja lukeminen tuntui tyhjänpäiväiseltä puurtamiselta. Huomattiin jokunen kuukausi sitten, että elokuva olisi tullut telkkarista, vaan jäi kyllä väliin. 
Lisää chick-lit kirjoja joista on tehty elokuva, on myös tullut luettua, mm. Helen Fieldingin Bridget Jones: Elämäni sinkkuna ja Bridget Jones: Elämä jatkuu. Nämä olivatkin jo tuttua kauraa ja mukavan kepeätä viihdettä luettavaksi silloin tällöin. 
Chick-lit linjalla mennään myös Sophie Kinsellan Himoshoppaajan salaiset unelmat- kirjan kohdalla, joka myöskin Bridgetien tapaan kevyttä viihdettä. Elokuva ollaan katsottu yhdessä, joskin se taisi suuresti poiketa kirjasta. Suuretkin juonikuviot olivat aika erilaiset.
Tommi luki J.R.R. Tolkienin Hobitin kesällä ja piti lukemastaan. Kirjojen pohjalta tehdyn trilogian avaus tuli lauantai-iltana televisiosta ja katsoimme sen. Sunnuntaina olisi tullut toinen osa, mutta päätimme jatkaa trilogian katsomista toisella kertaa, vaikka ihan viihdyttävä kolme tuntinen telkkarin ääressä kuluikin. 
Tiia luki Charles Bukowskin Pystyssä kaiken aikaa, mutta se ei lukeutunut suosikkeihin Bukowskin kirjoista. Kirjasta on tehty Factotum-elokuva.



Muita kirjoja tähän sopivia kirjoja ollaan luettu mm. J.K.Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi, Augusten Burroughs: Juoksee saksien kanssa, Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär, Christiane F.: Huumeasema Zoo, Tove Jansson: Muumiperhe Rivieralla (josta ollaan katsottu elokuvakin).


Kirjassa elokuvakansi 

Tommin lukemana Jack Kerouac: Matkalla 


Fiktiiviset kirjat, joissa kuvataan elokuviin liittyvää toimintaa

Charles Bukowski: Hollywood, joka kertoo tyypilliseen tapaan Bukowskin alter egon Henry Chinaskin elämästä, tällä kertaa kertoen Baarikärpänen-elokuvan käsikirjoitusprosessista ja elokuvan kuvauksista. 

lauantai 1. lokakuuta 2016

Syyskuun kooste

Päätimme alkaa tekemään kuukausittain koostepostauksen jokaisesta kuusta, ainakin jos on jotain kirjoja, joista ei ole tehty erillistä postausta. Syyskuussa Tiia luki 14 kirjaa ja Tommi 5. Kirjoista 7 oli uutuuksia ja 8 vanhempia teoksia. Suomalaisia 5 ja käännöskirjallisuutta 10. Luimme 3 kirjaa yhdessä. Naiskirjailijoilta 7 ja mieskirjailijoilta 9.

Postauksesta tulikin hieman pidempi, kuin alunperin ajateltiin, joten sieltä voi jokainen poimia sitten mitä itse haluaakaan lukea.

Syyskuu oli kirjakuukautena oikein hyvä, kirjoja tuli luettua ihan kiitettävä määrä, vaikka muutakin puuhaa on tässä kuussa ollut.


Tiian kirjat:

Stephen King: Tervetuloa Joylandiin 288s. Tammi 2015. E-kirja.
Kesällä 1973 Devin Jones, 21-vuotias nuori mies pääsee kesätöihin Joylandiin ja lähtee kesälomaksi North-Carolinaan. Taakse jää ex-tyttöystävä Wendy Keegan ja sydän jää surkuttelemaan petollisen Wendyn perään.
Kirja ei ole kauhua, vaan pikemminkin nuoren miehen kasvutarina. Pieniä jännityselementtejä kirjassa on ja ratkeaahan siinä rikoskin. Ihan mukava ja nopea lukupaketti. Kun tartuin kirjaan odotin kauhua, mutta pian päädyinkin googlettelemaan ja selvisikin, ettei kirja sitä olekaan. Ei se silti ollut pettymys, vaan Tervetuloa Joylandiin on ihan pätevä kasvutarina ja mukana on kyllä pieni annos yliluonnollisuutta.
Kirjan tarina ei varsinaisesti ole mitään uutta, mutta se on kuitenkin viehättävä ja itselläni kutkutti ihan vatsanpohjassa, kun seurasin Devinin ja Annie Rossin välien lähentymistä. Rauhallinen tarina veti mukaansa ja aionkin palata lukemaan Kingin tuotantoa enemmän, olen lukenut vain tämän ja muutaman Kingin varhaistuotannon kirjan joitakin vuosia sitten.

Veikko Huovinen: Rasvamaksa 142s. WSOY 1973. E-kirja.
Hetken olen jo halunnut lukea jonkun Veikko Huovisen kirjan ja päädyin tähän, koska kyseessä on novellikokoelma ja pidän novelleista (useimmiten). Lisätään tähän vielä satiiri, niin ei tarvinnut kauaa miettiä, tartunko tähän vai en.
Kirjassa selkeästi piikitellään aikansa poliittista tilannetta, mutta joissakin novelleissa ei ole poliittista näkökantaa ja aiheina on mm. ihmissyönti, kulkutaudit. Lukukokemus oli kepeä, nopea ja positiivinen. Huovisenkin kohdalla totean, että hänen tuotantoonsa aion perehtyä paremmin.

Sara Shepard: Uskomaton (Valehtelevat viettelijät #4) 350s. Gummerus 2013. Oma hylly.
Valehtelevat viettelijät-sarjan neljäs osa. Kyseessä on nuortenkirjasarja, joka on poikinut myös Pretty Little Liars-televisiosarjan. Sarjassa on pääosissa neljä teini-ikäistä noin 16-vuotiasta tyttöä, joiden yhteinen paras ystävä Alison on kadonnut. Tytöt alkavat saamaan outoja viestejä lähettäjältä, joka käyttää nimimerkkinään vain kirjainta A. Ohjelmassa ja kirjoissa on pitkälti sama idea, mutta juoni on jokseenkin erilainen. Ensimmäinen kirja Kaivattu ei vielä ihan onnistunut vakuuttamaan, pitkälti sen takia, että siirryin sarjan katsomisesta kirjojen pariin ja ensimmäisessä kirjassa on vielä pitkälti samat tapahtumat kuin tv-sarjassakin. Toinen osa, Virheetön ja kolmas osa Täydellinen taas nostivat kiinnostukseni tätä kirjasarjaa kohtaan. Olen viihtynyt sen parissa nyt neljän kirjan ajan ja lisääkin tulee luettua, koska hyllyyn on jo keritty haalia lisää.

Rosa Liksom: Yhden yön pysäkki 141s. WSOY 2012 (1. painos 1985) E-kirja
Innostuin kovasti luettuani Täysien sivujen nautinto - blogista Maiskun mielipiteen Rosa Liksomin vuonna 1985 julkaistusta esikoisteoksesta, joka on paketti novelleja. Kiitos vielä Maiskulle bloggauksesta, joka johti siihen tämän kirjan hankintaan. Yhden yön pysäkki on voittanut J.H. Erkon palkinnon vuonna 1985, näinollen vuoden paras esikoisteos.
Novellit ovat rajuja ja roiseja. Alkuun tapahtumapaikkana on Helsinki, Stadi. Millon sekoillaan, milloin joku lykkii sua kun oot ite jo ihan taju kankaalla. Novelleissa pyörähdetään Moskovassakin ja viimeiset novellit sijoittuvat Lappiin.
Pidin ensimmäisistä novelleista todella paljon ja olin jo aivan innoissani, mutta kirjaa lukiessa eteenpäin tunne latistui. Kun siirryttiin kertomuksiin Lapista, tuntui kuin olisi lukenut eri kirjaa. Tunnelma oli täysin erilainen ja tietysti murre myös. Olisin toivonut kirjan jatkuvan samanlaisena, mutta olisihan se varmaan ollutkin aika suppea sisällöltään jos kaikki novellit olisi ollut Stadilaisten nuorten sekoiluja milloin liimaa hönkien, milloin viinaa pää täyteen vetäen. Olen iloinen, että kirja tuli luettua, vaikka loppupään novellit eivät miellyttäneetkään.
Ilahdutti miten kieli toimi nykypäivänäkin parikymppiselle tosi hyvin. Stadin slangi virkisti. Eläinrakkaille varoitus tästä kirjasta.

Yhteiset kirjat:

Tove Jansson: Muumit - Parhaat sarjakuvat väreissä 120s. WSOY 2016 (kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta)

Sarjakuvakirja pitää sisällään kolme Tove Janssonin piirtämää sarjakuvaa, jotka on nyt julkaistu väreissä. Kukin sarjakuvista on aiemmin julkaistu Muumipeikko -albumeissa.

Kolmen sarjakuvan aikana on luvassa satiirista ja vauhdikasta seikkailua. Kertomuksessa Yksinäinen saari muumit tutustuvat esi-isiinsä ja merirosvoihin. Muumit myös päätyvät valvomaan Vaarallisen talven ja tapaavat voitontahtoisen urheiluintoilijan herra Virkkusen. Talonrakennuksessa taas nimensä mukaisesti rakennetaan talo. Muumipeikolla menee vähän joka asia hutiin, mutta hän saa lopulta talon kuitenkin pystyyn kovin mielenkiintoisen näköisenä.

Sarjakuvat olivat viihdyttäviä sisältäen erittäin onnistunutta satiiria. Erityisesti kaksi ensimmäistä tarinaa hauskuuttivat vitseillään. Sarjakuvien huumori oli sellaista, että se sopi erittäin hyvin myös aikuiselle lukijalle. Itse asiassa tarinat toimivat varmaankin jopa paremmin aikuisille kuin lapsille.

Lisäksi Tommi aloitti Riku Korhosen Emme enää usko pahaan 392s. WSOY 2016 (kustantajalle kiitos arvostelukappaleesta), joka ei kuitenkaan edistynyt, ainakaan vielä, sataa sivua pidemmälle. Korhosen kirjoitustyyli oli tökkivää, eikä tarinasta saanut kunnollista otetta missään vaiheessa. Jossain vaiheessa täytyy yrittää jatkaa kirja loppuun, mutta jos tyyli pysyy samanlaisena ympäripyöreänä jaaritteluna ja ajassa hypitään miten sattuu, tulee loppu olemaan tuskaista luettavaa.

Lokakuussa tulossa mm.

J.R.R. Tolkien: Kullervon tarina
Kullervon tarina 

Tiia & Tommi