Aloitan siitä, että rakastan omistaa kirjoja. Kirjat on ihania. Täysi kirjahylly on ihana. Toisaalta taas vihaan turhan tavaran omistamista. Läheiset ovat saattaneet huomata että tasaisin väliajoin käyn kaapit läpi ja turhat tavarat lähtee kiertoon. Viime vuonna koluttiin kirjoja kirppiksiltä ja alennusmyynneistä, sillä halpa hintalappu houkutteli. Se oli kuitenkin ristiriidassa muiden ajatuksieni kanssa ja huomasin, että olen todella epämukavuusalueellani. Miksi omistaa parisataa kirjaa, joista iso osa on keskivertokauraa?
 |
| Joskus sitä sortuu ja kirjoja tulee lisää. Suunta kuitenkin on oikea. Kirjoja on tänä vuonna osteltu reilusti vähemmän. |
Kirjoista - miten pyrin vähentämään sisääntuloa ja edistämään ulosmenoa?
Ostelua on selkeästi vähennetty (vaihtelevin tuloksin).
Keväästä asti meillä on ollut sellainen laatikko, johon menee kiertoon lähtevät kirjat. Laatikko on täyttynyt tasaista tahtia. Nyt syksyä kohden voisimme erityisesti panostaa oman hyllyn kirjojen koluamiseen ja uusia ei tule. Laatikkosysteemiä vaikeuttaa se, että meitä lukijoita on kaksi. Meitä kiinnostaa samat kirjat. Kuitenkin aina luetaan eri kirjoja. En voi laittaa kiertoon jos toinen ei ole lukenut. En voi laittaa kiertoon, jos toinen on sitä mieltä että pidetään. Mulla on tiukemmat kriteerit kirjojen säilyttämiselle, Tommilla löyhemmät, mutta kirjoja on silti karsiutunut iso määrä.
Sitten kierrätyksestä yleisesti.
Kierrätys on tärkeää ja ekologista. Vaikka aika harvoin lopulta käydään kirppiksillä, niin kyttäilen tasaisin väliaijoin paikallista facebook-kirppistä ja tori.fi:tä tehdäkseni hyviä kauppoja. Facebook-ryhmissä myymme paljon itsekin, aina silloin kun kaappien tyhjennys on tehty.
Kun muutimme yhteen vajaa kolmisen vuotta sitten, silloinen sisustuksemme koostui lähinnä sukulaisilta saaduista. Mitään ns omaa ei ollut, paitsi muutamat kalusteet jotka ostimme uusina sen suurempia miettimättä. Ei vielä osannut miettiä mitä kannattaa ostaa, mihin panostaa ja miten asiat sopii yhteen. Vähän harmittaa, että jotain juttuja on tullut vähän sokeasti ostettua, mutta lohduttaa että ne on päässyt sitten uusiin koteihin.
Ollaan paljon siirrytty ostamaan huonekaluja käytettynä. Jonkinlaista aikuistumista tässä on tapahtumassa, sillä en enää niin kovasti haluaisi kierrättää huonekaluja, vaan löytää ne hyvät jotka sitten miellyttäisi silmää pidempäänkin ja kestäisi aikaa ja käyttöä.
Osittain tähän tietty vaikuttaa se, että kun muutettiin yhteen, saatiin paljon huonekaluja esim sohvat. Sohvat olivat siis meillä kaksi vuotta, kun saatiin olivat aika uudet, mutta kahdessa vuodessa ne kulahti niin, että maksettiin niiden poisviennistä. Halpa tulee usein kalliiksi. Tästä sitä oikeasti aloinkin paljon miettimään. Maksaako 500 euroa sohvista joita käytät kaksi vuotta (sen jälkeen kaatopaikkamaksu, kuljetus yms), jonka jälkeen ostat taas uudet samaan hintaan (ja kuvio toistuu) vai maksaako sohvista 3000 euroa ja käyttää niitä vuosikymmeniä tuhlaamatta luonnonvaroja niin paljon. Kestävään on hyvä satsata.
Myönnän, että ollaan juuri ostamassa halpa Ikean sohva, mutta tässä hankinnassa pyrin kuitenkin kestävyyteen. Sohvaan saa mieleisiään lisäpaloja(muokattavuus iso plussa), kangas on täysin pestävä ja kuulemani mukaan kestää pesuja hyvin. Myös kankaita saa ostettua uusia, jos vaikka väri tulevaisuudessa tympii. Uskon ja toivon todella, että kyseinen sohva on kestävä.
En koskaan nuorempana juuri miettinyt designtavaroita kuin "huhhuh miten kallis, miksi kukaan ostaisi tuollaisen kun tällaisenkin saa viisi kertaa halvemmalla". Ja nyt kun olen 23, enkä edes varoissani - huomaan arvostavani designia uudella tavalla. Designissa on usein muotoilu, joka kestää aikaa. Se ei mene pois "muodista", se kestää ja kaiken lisäksi sillä on vuosien käytön jälkeenkin jälleenmyyntiarvoa. Toki hinta ja laatukaan ei valitettavasti aina kulje käsi kädessä. Yleensä kyllä. Sanonta halvalla ei saa hyvää, pitää valitettavan usein paikkaansa. Ainakin tänä päivänä.
No, onko meillä designia? On ja ei. Meillä on pienet tulot ja on sanomattakin selvää, että meillä on niitä halvempia juttuja, on kirppislöytöjä, uusia, vanhoja. Joissain asioissa satsaan mielelläni laatuun ja säästän.
Mulla on esimerkiksi tosi laadukas työtuoli, mutta aikaa myöden ehkä tulee jo pikkuhiljaa tiensä päähän. Etsin kauan uutta hyvännäköistä ja laadukasta työtuolia, mutta nämä kriteerit on oman kokemukseni mukaan aikalailla toisensa poissulkevia. Lopulta ostin synttärirahoillani, Vitran Eames DSW-tuolin, joka oli juuri budjetissani - 400 euroa. Tuoli on ruokapöydän tuoli, mutta luin kehuja sen istumismukavuudesta ja kävin testaamassa sitä Vepsäläisellä. Tuoli kannettiin kotiovelle ja ah. Ihan kokonaisena. Ei kasausta. Tällä hetkellä totuttelen pikkuhiljaa persettäni kyseiseen tuoliin. Tuoli on mahtava istua, mutta sen muoto on aivan erilainen kun vanhassa työtuolissani ja herkällä perseelläni kestää hetken tottua.
Sitten on niitä kirppislöytöjä, lähinnä 50-60 -lukujen muotoilua. Monet ns. uudetkin kalusteet on ostettu käytettyinä. Uutena ostettuja ei ole paljoa. Keittiön pöytä löytyi kierrätyskeskuksesta, tuoleja nettikirppiksiltä ja kaksi tuolia tuli vanhempieni mökiltä. On mieltä lämmittävää ajatella, että mummon vanha tattivuoka on nyt mulla ja mä käytän sitä, niinkuin sitä on käytetty jo 50 vuotta ilman moitteita! Tähän koitan nykyään pyrkiä, kestävyyteen. Pikkuhiljaa.
Olen joskus innostuessani hyvin impulssiivinen, esimerkiksi kierrätyskeskuksessa iskin silmäni liinavaatekaappiin joka on ihana, ostin sen. Jälkikäteen tajusin, että meillä on muutenkin liikaa säilytystilaa. Onneksi kuitenkin lohduttaa se, että asioita oppii parhaiten kantapään kautta ja se, että hylly menee varmasti kaupaksi kunhan nyt pääsen yli siitä asiasta, etten voikaan omistaa sitä.
Meillä on kaksiossa paljon huonosti organisoitua kaappitilaa, joka ei täyty. Omistetaan kai aika vähän. Mä mielelläni omistaisin vielä vähemmän. Jos koskaan meillä on omaa kotia, niin sinne tulee jotkut pienet, kauniit ja helposti organisoitavissa olevat säilytystilat. Eikä varsinkaan vitriinilasillista kuivauskaappia. Vaikka tiskit voi jonkun mielestä olla arjen kauneutta.
Myönnän, että vaikka miten koitan selitellä miten en pidä ylimääräisestä tavarasta, niin kyllä mua silti halpa ja kaunis kiehtoo ja yleisimpiä halpisostoksia on kukkaruukut. Niitä ostan ja paljon. En tietty turhaan.
