Voitimme Riitta K:n arvonnassa Tanja
Kaarlelan kirjan Lasissa on tyttö. Kiitos Riitalle, hänen
postaukseensa pääset tästä. Kuten olette varmaan blogista huomanneet, lukuinto on ollut tiessään.
Hetken pyörittelin kirjaa käsissäni ja hyllyssä, kunnes sitten
tartuin siihen – ja onneksi tartuin.
Lasissa on tyttö tempaa heti mukaansa
kiintoisalla kerronnallaan. Kirja kertoo 90-luvun nuoresta
15-vuotiaasta tytöstä. Se taltioi upeasti ajankuvaa lamasta ja sen
seurauksista. Tytön isä on välillä päiviäkin pois
ryyppyreissuillaan, sairas työtön alkoholisti. Äiti taas on koko
ajan töissä tai muuten vain etäinen ja saavuttamattomissa.
10-vuotias pikkusisko laskee alleen. Paras kaverikin vaikuttaa
välinpitämättömältä ja kaveeraa vain uuden poikaystävänsä
kanssa. Äiti lähtee. Pois. Kokonaan. Isä ryyppää, eikä siinä
ole mitään ihmeellistä että hän makaa keittiössä alasti
sikiöasennossa. Tyttö ja pikkusisko joutuvat huolehtimaan itse
itsestään.
Olen pohtinut putoamisen ja hukkumisen välistä aikaa, vapaan pudotuksen kestoa, veden iskun voimakkuutta ja tunnetta, kun vesi viimein tulvii keuhkoihin. Olen yrittänyt kuvitella, milllaista on täyttyä kokonaan vedellä, kun jo muutama pisarakin sattuu.
Kirja pitää sisällään yhden päivän
tytön elämää. Se on rakennettu hienosti, siinä ei ole mitään
likaa eikä toisaalta liian vähääkään. Tarina kantaa koko kirjan
ajan ja jää mieleen pyörimään kun kirjan sulkee. Dialogi on
toimivaa ja aikaansa sopivaa. Ihmiskuvaus on napakkaa ja viiltävää.
Aikuisten turhautuneisuus, nuorten ryyppääminen ja ajatuksien
hukuttaminen on realistista kuvausta.
Kyseessä on aikuisille suunnattu
kirja, mutta pakko sanoa, että nuoreksi päähenkilöksi tyttö oli
oikein siedettävä. Tuntuu, että usein joudun repimään
nuortenkirjojen päähenkilöiden kanssa hiuksia päästäni. Silti
kirjasta välittyy kasvukivut ja ne ajatukset joita kaiken tämän
keskellä olevalla tytöllä varmasti on. Ei liene ihmekään, että
tyttö on masentunut. Hän kaipaa muutosta. Vaikuttaa siltä, että
se saattaisi olla saatavilla. Lehdessä lupaillaan, että
masennukseen saa apua – vaan koululääkäri ei tunnu tytön
ongelmaa kuitenkaan ymmärtävän. Kotona olisi kyllä ne isän
siniset pillerit...
Yritin jopa ajatella tulevaisuutta - todella yritin ajatella sitä. Mutta kaikki ajatukset veivät taaksepäin, niin kuin tulevaisuutta ei olisi. On vain pysähtynyt aika ja taakse jääneitä tapahtumia, joista ei saa enää kiinni.
Tarina on surullinen, mutta hieno ja
uskottava. Pääsin päähenkilöön sisälle todella hyvin. Elämä
ei aina ole helppoa. Tanja Kaarlelalle kiitos hienosta kirjasta.
Kaisa V pohti blogissaan Kirja hyllyssä
kirjan kantta
ja voin vain todeta että olen samaa mieltä Kaisan kanssa, kansi on
jokseenkin hämäävä. En olisi kannen perusteella uskonut mitä
kirja pitää sisällään.
Lukutoukan kulttuuriblogin Krista piti
kirjasta kovasti. Krista menehtyi sairaskohtaukseen maanantaina, samoihin aikoihin kun
itse aloin tätä lukemaan. Krista postauksellaan sai minut
kiinnostumaan kirjasta, joten tahdon omistaa tämän postauksen
Kristan muistolle. ♥ Oli ihana tavata Helsingin kirjamessuilla, en
olisi uskonut että se jää viimeiseksi ja ainoaksi kerraksi.
Reuna 2017
179s.
arvontavoitto
Reuna 2017
179s.
arvontavoitto